24.3.2016

Karitsat ovat syntyneet


Jokainen paikka tarvitsee menestyäkseen vetonaulan jos toisenkin 


Kyltti tien varressa julistaa sesonkiin sopivasti uuden elämän ilosanomaa. Myös pääsiäistapahtuma suklaamunajahteineen on ennakkomarkkinoinnissa. Kyltti kuuluu eteläenglantilaiselle maatilalle, joka on rakentanut maatilan yhteyteen elämyksellisen perhekohteen.

Sisääntulon istutukset ovat kauniit ja lammen rannassa tepastelevat kanat ja hanhet. Portilta näkyy suuri sisäleikkipuisto, piknik-alue ja loistavaa ruokaa ja leivonnaisia tarjoava Tea House. Sisällä puistossa on valtava isojen kotieläinten katos karitsoineen, tallit, siipikarjaa, kaneja, laamoja ja alpakoita, eläinten laitumet sekä kaksi valtavaa ulkoleikkipuistoa. Maatilalla on joka päivä ohjelmaa, joiden aikana pääsee muun muassa hoitamaan eläimiä, ratsastamaan, traktoriajelulle ja maaseutukävelylle. Ohjelma kullekin päivälle ja tuleville tapahtumille jaetaan portilla – sekä pussillinen ruokaa, jonka saa syöttää eläimille. Uloskäynti kulkee pienen myymälän kautta. Kaikki paikat ovat moitteettomassa kunnossa, ja palvelu ystävällistä ja huomioivaa. Asiakaskunta vaihtelee arkiaamupäivänä lasten kanssa kärryttelevistä äideistä eläkeläisiin. Viikonloppuisin paikka kuhisee perheitä ja ystäväporukoita. On selvää, että maatilalle tullaan viettämään aikaa ja viihtymään.

En tiedä kuinka tietoisesti maatilan väki on konseptoinut paikan, mutta hienon konseptin he ovat kyllä luoneet. He ovat hyödyntäneet maatilan omat maa-alueet sekä normaalin arjen liiketoiminnan perustana ja rakentaneet sen yhteyteen paljon uutta liiketoimintaa. Kokonaisuus viehättää useita asiakaskuntia ja palvelut on suunniteltu niin, että kävijän viipymä on mahdollisimman pitkä ja sen aikana käytetään useita palveluita.

Tällaisten viihtymään kutsuvien hyvän mielen kohteiden tuottaminen on Suomessa vielä aivan lapsen kengissä. Yrityksiä palvelujen laajentamiseen on havaittavissa täälläkin, mutta suunnitelmat ovat lopulta vaatimattomia ja toteutukset jäävät puolitiehen. Ainekset hienoihin kokonaisuuksiin ovat kyllä olemassa, mutta niiden täyttä potentiaalia ei oikein huomata ottaa käyttöön. Kun syvällisesti paneudutaan siihen, mikä kävijän mielestä on viihdyttävää ja elämyksellistä ja mitä hän odottaa hyvältä vierailulta, meillä on kaikki elementit ilahduttavien kohdekonseptien rakentamiseen. 

Esimerkiksi puutarhamyymälä suomalaiseen malliin on taimitarha ja työkalukauppa, jonne tullaan peräkärryn kanssa ja ajetaan ostosten jälkeen pois. Poissaolollaan loistavat kasvien katveesta laadukkaat kahvilat, joissa voi nauttia mauista, tuoksuista ja tunnelmasta, syödä ehkä lounaan ja tavata ystäviä, tai puutarhakirjakaupat, joista voi hakea inspiraatiota tuleviin puutarhaunelmiin ja ostoksiin. Aina voi vedota sesongin lyhyyteen, mutta toisaalta me suomalaiset jaksamme höyrytä ihanista kesäkahviloista. Sellainen voisi olla puistossa, jonka lähellä on puutarhamyymälä, joka myy puiston istutuksiin käytettyjä kukkia, pensaita ja puita.

Hyvin suunnitellut lisäykset perusliiketoiminnan yhteyteen tuovat kassaan euron jos toisenkin. Se vaatii paneutumista kävijöiden odotuksiin, hyvää suunnittelua ja laadukkaasti loppuun vietyjä toteutuksia. Jokainen palveluntarjoaja voisikin kysyä itseltään nämä kysymykset:

  1. Mikä saisi ihmiset viipymään pidempään? 
  2. Millainen toiminta tukisi paikan perustoimintaa ja olisi kohtuullisella vaivalla lisättävissä tarjontaan ihmisten iloksi? 
  3. Miten tekisin pääkohderyhmieni elämästä helpompaa ja mukavampaa vierailujen aikana? 
  4. Mitä voisin tehdä, jotta kohteestani tulee osa kävijöiden omia traditioita – hääpäiviä, äitienpäiviä, syntymäpäiviä, sunnuntaipäiviä koiran kanssa ulkoillen? 
  5. Miksi kävijä suosittelisi meitä tuttavilleen silmät loistaen? Miksi hän palaisi itse aina uudelleen? 
  6. Millainen sesongit ja juhlapyhät huomioiva tarjonta ja ohjelma tekisi hyvää paikan markkinoinnille ja tukisi toistuvia vierailuja? 


Myös Boosterin blogissa on puhuttu aikaisemmin Seinäjoen tulevasta superkesästä (http://boosterinblogi.blogspot.fi/2016/02/vipit-tulee-olemmeko-valmiita.html), jolloin halutaan tuottaa tänne tuleville vierailijoille elämyksiä ja saada heidät viihtymään ja tuntemaan olonsa kotoisaksi sekä kertomaan kokemastaan eteenpäin. Jotta runsaisiin ja laadukkaisiin palveluihin tottuneiden vierailijoiden vaatimustasoon voidaan vastata, nyt on hyvä hetki pysähtyä miettimään, miten jokainen voi lisätä pientä ekstraa omaan toimintaansa.

Olen aivan varma, että hetkeksi pysähtymällä ja suunnittelemalla me voimme luoda Seinäjoelle hienoja ja sympaattisia keitaita paikallisella twistillä maustettuna. Jos me tässä onnistumme, niistä riittää hyvää mieltä niin meille paikallisille kuin vierailijoillekin.

Mari Dawe 
Mari.dawe@bstr.fi

Kirjoittaja käy kotikaupungissaan aina tietyllä rannalla, jonka talvisin kiinni ollut ravintola on jälleen aloittanut ympärivuotisen toiminnan. Nostalgia hienoissa maisemissa, laadukkaalla tarjonnalla ja jokaiseen sesonkiin muokatuilla oheispalveluilla ryyditettynä on ohittamaton yhdistelmä. Väkimäärästä voinee päätellä, ettei kirjoittaja ole ainoa joka ajattelee näin.

22.3.2016

Jere & Jussi on the road

Jere & Jussi on the road -sarjan ensimmäisessä osassa vierailtiin Tampereen Hervannassa Vincitillä. Vincit on noussut otsikoihin kahmittuaan lukuisia palkintoja erilaisissa kilpailuissa kulttuuriin ja työilmapiiriin liittyen ja on tällä hetkellä yksi Euroopan halutuimmista työpaikoista. Miten he ovat onnistuneet luomaan loistavan kulttuurin? Entä miten he ylläpitävät ja kehittävät sitä? Siihen meille antaa vastauksia Vincitin henkilöstöasiantuntija Mira Ylén.

Moi, kuka olet, mitä teet ja mistä tuut?
Moikka! Olen Mira ja toimin henkilöstöasiantuntijana Vincitillä. Hommani meidän People-tiimissä ovat todella monipuolisia aina rekrytoinnista tapahtumien järkkäämiseen ja ihmisten sparrailusta tiimien tukemiseen. Vincitillä olen viihtynyt nyt 2,5 vuotta ja taustaltani olen organisaatiotieteitä opiskellut KTM.

Miksi halusit juuri Vincitille töihin?
Kuulin aikoinaan Vincitin toimari Mikko Kuitusen puheenvuoron eräässä kasvuaiheisessa seminaarissa otsikolla "Kasvu on paska tavoite". Aidosti ihmislähtöinen kulma niin bisnekseen kuin työhyvinvointiin kolahti ja laitoin viestiä, josko kaltaiselleni tyypille olisi porukassa paikkaa. En ole varmasti ainoa, joka on vaikuttunut ahkerasti esiintyvien Mikon tai henkilöstöjohtaja Johanna Pystysen Vincitin kulttuuria koskevista puheenvuoroista - tunnustusta on tullut niin Suomessa kuin ulkomailla, minkä myötä Vincitin vetovoima työpaikkana mennyt hyvää vauhtia eteenpäin.

Vincit on tunnettu loistavasta kulttuuristaan, mikä on teidän salaisuus? 
Vincit on palkittu nyt kolmesti putkeen Great Place To Work –tutkimuksessa Suomen parhaana työpaikkana, ja tähtäimessä on vielä Euroopan parhaan tittelin kiriminen nykyiseltä kolmannelta sijalta. Tunnustuksista huolimatta tyytyväisyyteen ei ole tuudittauduttu, vaan yksi keskeisimpiä piirteitä Vincitin arjessa onkin jatkuvan kehittämisen meininki - asiat ovat oikeastaan jatkuvassa muutoksessa, kun mietitään mikä olisi paras ja tarkoituksenmukaisin tapa toimia juuri nykyisessä tilanteessa. Tässä avoimuuden ilmapiiri ja rohkea keskustelu ovat tärkeitä, jotta erilaiset äänet saadaan kuuluviin ja mieltä painavat asiat on helppo nostaa esiin. Ajankohtainen tieto talousluvuista alkaen on avoimesti saatavilla, kaikkia on helppo lähestyä kasvotusten, chat-työkalu Slack on ahkerassa käytössä erilaisine kanavineen ja yhteisissä tilaisuuksissa käydään aktiivista keskustelua. Lisäksi porukalla on poikkeuksellisen suuria vapauksia toimia, ja tämä vastuu myös kannetaan täyden luottamuksen arvoisesti - oli kyse sitten asiakasprojektissa käytettävistä teknologioista tai jokaisella käytettävissään olevasta firman luottokortista. No policy policy -periaatteen mukaisesti kaikkia sitovat säännöt ja prosessit on pyritty pitämään olemattomissa ja näin mahdollistetaan ihmisten ja tiimien toimia niin kuin parhaaksi kussakin tilanteessa näkevät.

Kuinka kulttuuria ylläpidetään?
Yksi kantavimpia ajatuksia Vincitin arjessa on toiminnan jatkuva yhdessä kehittäminen. Tämän mahdollistaa avoin keskustelu - jos ongelmia ilmenee, ne saadaan nopeasti esiin ja hoidetaan yhdessä rakentavasti eteenpäin. Porukalta tulevat ideat ja ajatukset ovat kaiken edistyksen ydin, sillä viisaus harvoin asuu vain johdon päässä. Jotta keskustelu jatkuu aktiivisena jatkossakin, on ihmisten ehdotuksiin syytä reagoida ketterästi ja lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja. Vincitillä sanotaankin, että on helpompi saada anteeksi kuin pyytää lupa. Asioita ei tarvitse aina hioa suunnitelmatasolla loppuun asti, vaan kannattaa lähteä yksin, pienellä porukalla tai kaikki yhdessä kokeilemaan - pääasia että ihmiset uskaltavat tehdä työtään omaan ammattilaisuuteensa nojaten ja tehdä firman tasoisiakin päätöksiä tuosta vaan, sen sijaan että jämähdettäisiin odottamaan jokaiseen asiaan lupaa erikseen.

Monia kiinnostaa rakentaa hyvää yrityskulttuuria. Mistä sinun mielestäsi on järkevä lähteä liikkeelle?
Vincitin käytäntöjä on rakennettu lähes vuosikymmenen ja niistä löytyy paljon mm. toimialaan liittyviä ulottuvuuksia, mutta varmasti meidänkin arjesta löytyy ajatuksia, joista voi inspiroitua ja saada ajatuksia sovellettavaksi omaan organisaatioon. Olennaisinta onkin lähteä liikenteeseen oman työpaikan arjesta: millaista työtä me täällä tehdään ja mikä on meidän porukalle tärkeää. Tässä avoin keskustelu on tärkeää, ja sen rakentamisen voi aloittaa hyvinkin käytännöllisesti pienin askelin - miten tietoa voitaisiin jakaa, millaisissa merkeissä voitaisiin viettää aikaa yhdessä, toimisiko jokin chat-työkalu? Työkulttuurin kehittämisessä voi lähestyä asiaa myös siitä näkökulmasta, että uusien prosessien ja käytänöjen kehittämisen sijaan lähdetäänkin purkamaan vanhoja. Ovatko kaikki palaverit, raportointivaatimukset ja säännöt tarkoituksenmukaisia? Miten ihmisille voitaisiin antaa enemmän tilaa tehdä työtään hyvin ja tuoda ajatuksiaan esiin? Näillä pääsee hyvään alkuun.

Kiitos haastattelusta!